Aito kauneus viittaa johonkin suurempaan

 

"Don't let people make you like things that have no soul."

 

Olen aina ollut herkkä sille, mitä asiat ja esineet viestivät. Kiinnostunut kauneudesta ja halunnut tuoda sitä elämääni mahdollisimman paljon. Siksi myös usein palaan kysymykseen: mikä on kaunista? Ja missä menee raja – raja materialismiin ja pintapuoliseen estetiikan korostamiseen?

Kun kauneudesta tulee irvokasta

Jokin saa oloni epämukavaksi täydellisissä, kuratoiduissa instagram kodeissa. Kaikista pahimpia ovat perinteisiä, luonnollisia ja "vanhanajan" estetiikkaa korostavat elämäntyylit, jossa jokainen esine on tehty puusta, kuparista tai villasta.

Kieltämättä niiden viehätys myös puhuttelee. Ymmärrän täysin kaipuun johonkin aitoon, hitaampaan, käsityöllä valmistettuun, yksinkertaiseen kauneuteen.

Mutta jossain vaiheessa se, minkä piti viestiä persoonallisesta tyylistä ja omistauneisuudesta tietyille arvoille - alkaakin vaikuttaa enemmän roolipelaamiselta kuin puhtaalta elinympäristöstä välittämiseltä.

Miksi koet tarvetta esittää eläväsi visuaalisesti samanlaista elämää kuin joku, joka eli eri vuosikymmenellä ja ihan eri maailmassa kuin sinä?

Liian pitkälle vietynä kauneuden ja tietynlaisen estetiikan tavoittelusta tulee itsensä vastakohta. Siitä tulee materialistista, pelkkä kuori, jonka 'takana' ei ole mitään.

"Appreciate beauty but never worship it."

Olen varma, etten ole ainoa, jonka toisinainen halu hävittää kaikki ruma ja muovinen ympäriltäni tai koko kodin ja vaatekaapin uusiksi laittaminen, tulee loppuviimein halusta kontrolloida.

Se kumpuaa halusta tehdä elämästä kestettävää. Kun kaikki ympärilläni on täydellistä, voin viimein huokaista ja olla onnellinen. Tuntea itsenikin viimein täydeksi.

Mutta tämä maailma myös ruma. Ihan sama millaisia kuvia siitä rajaamme instagramiin. Ja tämän hyväksymisessä, on jotain aidosti kaunista.

Todellinen kauneus ei perustu pakenemiseen tai hallintaan. Se ei myöskään ole ripustautunut mihinkään yhdenlaiseen muotoon - ei edes romantisoituun, nostalgiseen kuvaan menneestä.

Kauneus on jotain, mistä todellisuus paistaa läpi

Kun todistan kauniin, epäitsekkään teon, ei ole epäselvyyttä siitä, mitä näen.
Kun astun kotiin joka on täynnä lämpöä ja elettyä elämää, kauneus puhuttelee suoraan.
Se kasvattaa selkeyttä, tilaa ja rakkautta sisälläni.

Todellinen kauneus kertoo jostain muustakin - se viittaa johonkin suurempaan kuin vain itseensä.

Aidolla kauneudella on sielu.

Jos jotain, on tuotava kauneus tähän hetkeen, tähän maailmaan. Ei hylkäämällä vanhaa, mutta tuoreesti. On pidettävä mielessä se suurempi idea, joka kauneuden taustalla on. Se, mihin kauneudella kurotetaan. Vasta silloin siitä tulee merkityksellistä.